Helsingin firmaliiga 2015
10.2.2015
 Marko ja Petrit K ja T. |
Helsingin firmaliiga 2015 Yli kymmen vuotta aktiivisesti on tullut pelattua rakastamaansa lajia Petanqueta. 2000 luvun alussa se alkoi ja kaiken näköisissä tapahtumissa ja kilpailuissa on tullut vierailtua ja järjestämisiä erillaisista pelitapahtumistakin on jo sen verran paljon että homma on tuttua siis aidan kummaltakin puolelta. Silti aina haluaisi jotakin uutta... Syksyllä, alku talvesta kysyttiin että haluatko lähteä mukaan pelaamaan Helsingin Talvi liigaa, joka pyörähtäisi käyntiin tammikuun aikana. Lupauduin mukaan ja tarvittaessa opastaisin noviisipelaajamme lajin pariin ja toimisin joukkueen koutsina. Talviliigan ideana olisi että kahdessa isossa lohkossa pelattaisiin yksinkertainensarja ja parhaat A-finaaliin, loput B-finaaliin. Pelipäiviksi Helsingin Pasilassa valikoitui joko tiistai ilta tai torstai ilta ja mukaan mahtuisi kaikkiaan 24 trippeli joukkuetta. Alkuinnostuksen jälkeen, kun pelien piti alkaa huomasin että joukkueessamme oli juuri tuo kolme pelaajaa, joista yksi olin minä itse. Kaksi muuta pelaajaamme olivat Petri Taipalvesi, joka oli kasanut joukkueemme ja toimi kapteeninamme. Pelikokemusta hänellä oli vuoden verran ja muutamasta kilpailusta edelliseltä kesältä. Toisena heittäjänä oli Petrin työkaveri Petri Kovanen, joka taasen oli pelanut ainoastaan muutaman kerran petanqueta elämänsä aikana, eikä omanut minkäänlaista kilpailutaustaa lajista, eikä edes omia pelikuulia. Päätimme lähteä kilpailuun päättäväisesti, tekemään omaa suoritusta muista välittämättä. Neljä tiistaita oli siis tiedossa ja noin kolme peliä illassa oli ihan hyvä rytmi. Pyrimme saapumaan hallille hyvissä ajoin, jotta lämmittelyt ja keskustelut saatiin hoidettua rauhassa. Ensimmäisessä pelissä saatiinkin heti vastaan joukkue josta minullakaan ei ollut mitään käsitystä. En tuntenut heistä ketään, enkä ollut koskaan kenenkään heistä nähnyt peliä edes pelanneen. Ottelu kännistyi ja heti alusta asti jokin pelissäämme oli pahasti lukossa. Mikään ei onnistunut ja tuntui että tuurikin oli meidät hylännyt. Silti emme pelaneet huonosti, mutta käsittämättömällä tavalla hävisimme 0 – 13. Shokeraava alku ja täysin ymmällä mitä tapahtui, melkein epätoivo hiipi puseroon ja kotiin lähtö oli lähellä. Ei sitä osanut paljon valaisevaa palautetta antaa edes pelikavereille, mutta pakko oli yrittää ja ottaa uusi lähtö. Ironisinta oli että tämä meidät 0-13 voittanut joukkue hävisi ainakin 8 seuraavaa peliä, liekö voittanut ainoatakaan muuta alkusarjan peliä? Lusikka otettiin kauniiseen käteen ja oli aika alkaa pelaamaan aivan peruspeliämme, jossa vastuu jaettaisiin pelikokemuksen suhteen. Tämä kannatti, Petri K alkoi saamaan varmuutta asetuksiinsa ja veli poika pelasi välipelaajanamme. Toisesta pelistä lähtien alkoi voittoputkemme, joka kesti kaikkiaan kahdeksan seuraavan pelin ajan ja näin ollen varmistimme paikkamme A-finaaliin finaalikierroksella. Vaikka viimeisenä tiistaina hävisimme kaksi viimeistä peliä tiukasti, niin katse oli jo perjantaissa 6.2. pelattavassa finaalissa, johon pääsi kummankin lohkon neljä parasta! Meidän sijoituksemme Exboulebor (8-3) sija 3. Finaalissa pelisysteemi oli kahdeksan joukkueen kesken suora kolmenkierroksen SWISS, niin että ensimmäisellä kierroksella kohtasivat eri lohkojen 1.-4., 2.-3., 3.-2. ja 4.-1.. Ensimmäinen finaali matsimme oli ”Delete” teamiä vastaan. Kakki pelaajat tuntemattomia, mutta joukkueessa yksi todella hyvä pelaaja, jonka vastuu heille oli myös elintärkeä. Me saimme peruspelin heti kasaan ja tulosta syntyi, voitomme kirjattiin 13-5. Seuraavalla kierroksella vastaan saatiin ehkä yksi paikallisista pahoista vastustajista ”Kaleva”, jotka käytännössä asuvat Pasilan hallilla. Heillä tuttuna konkari pelaajana Micke Tötterman joka Pasilassa on aina erittäin paha vastustaja. Peli näytti jo siltä että häviömme olisi sinetöity, mutten antanut joukkueen luovuttaa vaan pelasimme viimeiseen asti. Pahimmillaan oltiin 2-10 ja 5-12 häviöllä, mutta lopun trillerissä tultiin rinnalle 12-12 ja viimeinen piste hankittiin velipojan uskomattoman hienolla asetuksella! Voitto meille 13-12. Illan finaalissa ja kultamitallien ratketessa vastaan asettui jo alkulohkosta tuttu ”Sossut ja possu”, joilta puuttui Ilkka Konolan kokemus, mutta valttinaan heillä oli tasainen joukkuepelaaminen Pia Gripenbergin johdolla. Peli oli tiukka ja tasainen piste kerrallaan vääntöä, ehkä ajoittain olimme hiukan pinteessä, mutta loppuun asti vedettiin kunnialla. Ja kääntyihän se voitto meille 13-10 ja näin oli ensimmäinen yhteinen turnausvoittomme selviö. Tapahtuma oli hieno ja hyvin järjestetty, siitä iso kiitos Teuvo Kamuselle, joka on jaksanut liigaa pyörittää vuodesta toiseen. Pelaajien yhteishenki oli hyvä ja selkeästi tällaiselle tapahtumalle on kysyntää. Kiitos kaikille pelaajille ja kaikille jotka tämä kirjoitus tavoittaa! Saattaa olla että vielä nähdään pelien merkeissä... (Marko Taipalvesi) Tarkemmat tulokset: |