Petanque kolumni 24.08.2014

Kolumni Petanquesta 24.8.2014 (Marko Taipalvesi)

Mielenkiinnolla olen seuranut keskutelupalstojen mielipiteiden vaihtoa, kun ollaan keskusteltu pelikenttien laadusta, kilpailujen osallistujamäärien pienuudesta tai ylipäätänsä lajiimme liittyvistä epäkohdista. Päätin kirjoittaa ihan oman näkemyksen ja kannanottoni näistä asioista ja korostan että mielipiteeni ovat omani eikä mikään liittohallituksen kannanotto, vaikka sitä edustankin.

Kesä 2014 alkaa olemaan loppupuolellaan. Kaikki SM-kilpailut ovat tältä vuodelta kilpailtu ja mitallit jaettu. Vielä muutamia eri seurojen ulkokilpailuja on tiedossa ja tämän jälkeen alkaa jälleen pitkä ja uuvuttava hallikausi. Pitkä ja uuvuttava siksi, että kaikilla seuroilla ei nykytilassa ole mahdollisuutta omaan halliin, ei taloudellisesti kuin infrastruktuurisesti. Tämä tietää sitä että matkustuskilometrejä tulee määrätyille pelaajille jälleen paljon, jos haluaa pitää heittotaitonsa yllä pitkän talven yli.

Tästä päästään mielestäni ensimmäiseen kehityskohtaan, miksi talvikaudella ei ole yhtään SM-kilpailua? Talvikauden kesto on yleensä n. 5,5 - 6kk, eli lähes puolet vuodesta. Eikö tällöin kannattaisi yrittää järjestää edes jotakin. Nyt tuntuu siltä että kun kaikki kesän viikonloput varataan petanquen pelaamiseen, niin porukka ei vaan jaksa enää kiertää kaikissa ja tämä tiputtaa heti osallistuja määriä eri kilpailuissa. Meille lanseerattiin hieno viikonloppu SM-sekakisat kuluneella vuodella. Osallistujamäärät olivat ainoa iso pettymys joka ei odotuksiin vastanut. Liekö sijainti ollut huono ja ainakin tulevaisuutta silmälläpitäen peluutuksessa epäonnistuttiin. No onneksi tämä on nyt linjattu ja Swiss-peluutus astuu yhä enenemässä määrin pelitavaksi.

Eikö olisi selvittämisen arvoista että järjestettäisiin vaikka kokeilumielessä talvikaudella esim. Seka-duppelin ja Seka-trippelin SM-kilpailut. No nyt ensimmäinen viittaa ja toteaa ettei meillä ole halleja joiden kapasiteetti riittä. Tämä ei ole kuin järjestelykysymys. Joka alueelta löytyy sisähalli,  tällöin alueet hoitasivat omat karsinnat/valinnat edustusjoukkueiden suhteen ja keskitetysti pelattaisiin aluekarsintojen jälkeen SM-finaali. Tämä siis tarkottaisi sitä että SM-kisojen kesto muuttuisi lajikohtaisesti monipäiväisiksi ja pelattaisiin useampana päivänä.

Kilpailujen rajoittamista ollaan liitolta vaadittu. Onko tässä mitään järkeä? Yleensä rajoitukset luovat vain erillaisia kiertoratkaisuja ja niinpä tässäkin taitaisi käydä. Lauantaina 23.8. liiton allakkaan oli merkattu 3 eri kilpailua. Kilpailupaikkakunnat olivat Järvenpää, Iittala ja Oulu. Järvenpäässä oli YD kilpailussa 10 joukkuetta, Iittalassa YD 34 joukkuetta ja Oulusta ei ole tietoa! Nämä oli liiton kalenterissa tiedossa, lisäksi tiedossani oli kaksi muuta kilpailu, jossa toisessa oli 16 YD joukkuetta ja toisen määrää ei ole tiedossa. Petanquessa halutaan pelata nyt ja tulevaisuudessa omissa ryhmissä, joita ei pystytä pakottamaan yhdistettyihin kilpailuihin, miksi? Ymmärrän että joku vaatii suuria rahapalkintoja tai tähtiä lajillemme, mutta väitän että tämä ei ole ratkaisu, nämä ovat kyllä hienoja asioita, mutteivat tule ongelmia ratkaisemaan.

Kilpailujen tulot tulevat Suomessa järjestetyissä seurakilpailuissa 100% osallistujilta. Osallistujat maksavat siis kaikki palkinnot osallistumismaksuista ja loppusiivu jää järjestävälle seuralle, tämähän on selvää. Palkinnot ovat tällöin minimaaliset. Nyt kun kaikki pelaajat ovat tavoittelemassa palkintoja samalta viivalta, on se ruokkinut sitä että peliluokkia on synnytetty mitä erillaisempi Naiset, Yleinen, Veteraanit, vanhemmat veteraanit, seka jne. nämä kaikki johtavat siihen että sarjojen osallistumismäärät laskevat edelleen. Syy siihen miksi näitä katekorioita syntyy yhä lisää on se että jokainen kilpailija valitsee yhä tarkemmin sen missä voisi pärjätä parhaiten ja mihin rahansa sijoittaa. Kentällä on selväksi tullut jo muutaman vuoden ajan ettei ns. rahankerääjäpelaajat ole tervetulleita kaikkiin kilpailuihin, eikä se ole heidän syynsä että ovat hyviä pelaajia. Rakenne on vain väärä tällähetkellä. Jos olet hyvä pelaaja, niin miksi et olisi niin fiksu että kävisit hakemassa irtorahat pois kaikista kyläkilpailuista, kun taas osallistuisit oman tason kilpailuihin, jossa se voitto ei automaattisesti tulekaan. Tämä ideologia toimii tasan niin kauan kuin pelaajat ovat valmiita rahoittamaan tämän. Jos osallistuja määrät laskevat, niin tällöin laskee palkintojen arvot. Nykyinen rakenne sahaa siis oksaa altaan kokoajan! Olisiko ratkaisu tähän Darts-liittomainen A/B-lisenssi, joka takaa sen että kyseisessä kilpailussa on samantasoiset pelaajat ja täten houkutusarvo kilpailuun osallistumiselle nousisi. Lisenssien johdosta tulisi lopettaa nuo edellä mainitut katekoriat kokonaisuudessaan. Onhan Golfissakin tasoitusjärjestelmä käytössä ja tällöin ennakkoon heikommat pelaajat saavat hiukan hyötyä järjestelmästä ja silti kaikki pelaavat samassa ryhmässä!

Pelikentistä on viimeaikoina keskusteltu paljon. Itse kannatan kenttää, joka on luokitukseltaan vaativa. Tämä tarkoittaa sitä että asetusheitto ei saa olla automaattisesti onnistuva, vaan suorituksessa tulee joutua tekemään yhtä paljon töitä kuin ammuntaheitossa. Tällöin kummankin pelimuodon hallitseminen takaa pelaajille tasapuoliset pärjäämismahdollisuudet ja tällaiset kentät kehittävät pelaajien osaamistasoa ja kuulan käsittelyä eniten. Tietenkin on selvää että niin kuin petanquen säännöt sanovat, niin peliä voidaan pelata lähes alustalla kuin alustalla ja tällöin kenttä on sama kummallekin joukkueelle. Monipuolista on se että Suomessa pelataan monenlaisilla alustoilla ja se luo omat vaativuudet pelaajille, sekä kilpailuissa pärjäämiselle. Kysymyksenä tulevaisuudelle onkin, että jos kilpailujen koot kasvavat eli tässä tapauksessa pelataan yhtäaikaisesti useamman katekorian kilpailuja, niin mistä saataisiin näitä vaativimpia pelikenttiä, joissa pinta-ala riittä pelaamiseen, vai eriytetäänkö määrätyn tason kilpailuja, jotta pelikenttien koko luokitukset pienenevät. Mielestäni ylimmäntason pelit tulisi viedä sellaisille kentille jotka palvelevat pelaajia parhaiten kansainvälisen kilpailutoiminnan alaisuudessa.

Foorum keskusteluissa liputettiin kovaan ääneen juuri näiden vaativien kenttien suhteen, mutta onko tulevaisuudessa näin vai onko niin että foorumin kovaäänisimmät ovatkin todellisuudessa hyvin pieni vähemmistö? Lauantaina 23.8. vastakkain oli kaksi täysin erillaista kilpailua. Järvenpään Jä-ke duppeli ja Iittalan I-duppeli! Järvenpää mainosti jo ennakkoon vaativista kentistä ja erittäin kovasta pelaajatasosta, kun taas kaikki tiesivät mainostamatta, että Iittalassa on pitkälti ”leikkikenttämäinen” hiekkapohja, pelaajia tulee paljon lähiympäristöstä ja täten pärjääminen kilpailussa tulisi olemaan helpompaa kuin Järvenpäässä. Osallistumisen voitti Iittala lukemin 34-10 ja pelaajamäärissä 68-20!!! Pieni ajatusleikki, jos la 23.8. olisi tilanne ollut se että muiden kilpailujen osallistujien olisi ollut pakko osallistua jompaan kumpaan edellämainituista kilpailuista, niin väitä että pelaajamäärät olisi mennyt Iittalan suhteen tylysti 100-20! Lienee olevan niin että foorumin keskustelun pohjalta jokin muu vastaus on myös olemassa, kuin tuo että pelaajat haluavat yleisesti vaativimpia kenttiä!

Petanque eli osallistujamäärissä Suomessa valtakauttaan 1990 luvun lopussa ja 2000 luvun alussa. Sillon luotiin rakenteet toiminnalle sen aikaisten lokiikoiden mukaan. Nyt kun maailma on muuttunut ja pelin viehätysvoima laskennut, jäljellä on huomattavasti pienempi joukko pelaajia ja toimijoita. Edelleen pyritään silti täyttämään sen hetkisiä ”suuri saappaita”! Nyt olisi aika herätä ja uskaltaa muuttaa asioita radikaalisti nykypäivän mukaiseksi sillä, jos emme sitä nyt tee voi hetkenpäästä olla tilanne se ettei sitä tarvitse tehdäkään!

Marko Taipalvesi