16.11. Satalaatta YD

Lauantaina 16.11.2013 kokoontui Sastamalan Petanque arenalle joukko pelaajia ympäri Suomen. Paikalle oli saapunut 16 duppelijoukkuetta 10:stä  eri seurasta ja kilpailuna oli perinteikäs Satalaatta duppeli. KAU-Petanquesta oli matkaan lähtenyt Marko Taipalvesi, joka pelasi ystävänsä Kai Aallon Anjalankoskelta kanssa. Joukkueet olivat arvottu 4 lohkoon ja peluutus tapahtui kenttiä kierrättämällä. Tämä takasi myös pitkiä taukoja, jolloin pystyi suorittamaan jokainen oman energia tankkauksen.

Kai ja Marko pelasivatkin omassa lohkossaan kohtuullisen hyvin voittaen sen. Yksityiskohdat myöhemmin Markon pelipäiväkirja otteesta. Cup pelit menivät myös hyvin ja pari pelasi hienoon turnausvoittoon kukistaessa selkeästi 13-2 finaalissa Kalvolan iskun Jouni Sinkkosen ja Tyrvään Erkki Poralin.

Lopputulokset:

A-finaali

1.Kai Aalto,Marko Taipalvesi
2.Jouni Sinkkonen, Erkki Porali
3.Juhani Hirvonen, Pekka Suominen
4.Seija Vaarala, Maarit Flink-Soini
5.Arto Stenberg, Jani Mäkinen
6.Pasi Lilja, Keijo Höylänen
7.Ilpo Vuorinen, Jukka Salonoja
8.Mikko Siren, Teuvo Pajuoja

Ote Markon pelipäiväkirjasta:

Päätettiin tuossa syksyn kynnyksellä Kaitsu kanssa että pelataan yhdessä jokin turnaus. Saatiin pelipaikka Sastamalan perinteiseen Satalaatta kilpailuun. Pelimuotona oli siis yleinen duppeli ja tavoitteenamme oli mennä ns. ”päätyyn asti!”. Pelipaikalle saavuttiin puoli kymmenen maissa aamulla, matkaa oli takana reilut 120km. Alkulämmittelyt ja sen jälkeen pelaamaan. Ensimmäinen pelikierros oli heti meillä huili. Peliaikana oli kilpailussa 45min + 2 snadia.

Ensimmäiseksi vastustajaksi saatiin paikalliset Tyrvään pelaajat Pasi Lilja ja Keijo Höylänen. En aikaisemmin ollut heitä vastaan heittänyt eli ennakkoon ei ollut minkäälaisia odotuksia. Päätimme lähteä taktiikalla Kaitsu asettaa ja minä hoidan ammunta puolen. Peli lähti käyntiin kuin unelma johdettiin suht nopeasti 9-0 ja todettiinkin että se riittää. Liekö vastustaja vapautunut tästä heidän häviö tilastaan niin paljon että yht äkkiä heidän ampujansa löysikin hurmio tilan eikä ampunutkaan odotetusti huteja, vaan pelkkiä osumia. Tilanne tasottui pahasti ennen jatko snadeja 10-8 tilanteeseen ja kun jatkosnadit meni 1-2 vastustajalle, niin kirjattiin voitto meille niukasti 11-10.

Toisessa pelissä kohdattiin Porin naisheittäjät Kirsi Kuusijärvi ja Tiina Rosnell. Liekö ensimmäisen pelin lopun takeltelu tuottanut tulosta ja petrattiin oman pelin tasoa huippuunsa. Tästä joutuivat sisaijkärsijöiksi Kirsi ja Tiina. Lopputuloksen ollessa meille 13-0, niin se ei kerro pelin kokonaiskuvaa vastustajan pelistä. Hekin pelasivat kohtuullisen hyvin, mutta joskus se ei riitä edes yhteen pisteeseen.

Kolmannessa pelissä kohtasimme Tampereen KooVeen pelaajat Matti Lehtimäen ja Pentti Mehtosen. Meille pelissä ei ollut panosta sillä olimme varmistaneet lohkovoiton jo ennen viimeistä peliä. Tässä pelissä kokeilimme kahden päädyn ajan vaihtoa että minä asetan ja Kaitsu ampuu. Palasimme takaisin alkuperäiseen ja tässä pysyimmekin loppupäivän ajan. Turnauksen ensimmäinen tappio lukemin 10-13.

Cupin ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui kilpailun ennakkoon pahin kaksikko. Kuoleman peli oli siis jälleen edessä ja kovimpana mahdollisena. Vastaan asettui Tyrvään Jukka Salonoja ja Valkeakosken Ilpo Vuorinen. Alun kiireys kostautui meille ja kentällä suoritettava alkulämmittelyä emme pystyneet heittämään laisinkaan. Ensimmäisessä päädyssä huonot asetuksemme joka kuulalla takasi vastustajalle oivan ryöstönpaikan ja sen he käyttivätkin 0-4 ensimmäisen päädyn jälkeen. Meidän fiilis oli aika alamaissa, mutta ei vastustajakaan meille kuoliniskua pystynyt antamaan, roikuimme pelissä vielä mukana. Varsinainen peliaika päättyi 6-8 häviö tilanteessa meille ja aikaa oli ainoastaan jatkosnadit ratkaista peli. Taistelu oli valtava ja tällä kertaa suoriduimme vastustajaa paremmin lopusta jatko snadit meille 3-0 ja tärkeän pelin voitto ansaitun taistelun jälkeen meille 9-8.

Nyt oltiin täynnä virtaa ja valmiita taistelemaan koko turnauksen voitosta. Välierä vastustajaksi saatiinkin vastaamme toiset Porin naisheittäjät Seija Vaaralan ja Maarit Flinck-Soinin. Vastustaja oli myös pelanut vakuuttavan alkuturnauksen ja tiedossa olikin kovaa vääntöä. Peli oli alusta pitäen meidän kontrollissa, vaikka välillä Kaitsu omia murinoitaan siinä vieressä murehtikin. Ennen viimeistä jatkosnadia johdimme 8-3 ja käytännössä peli oli meidän, mutta niin kuin aikaisemminkin ollaan puhuttu Seijan yksi kuula söi meidän kaikki kuulat, koska lähdimme tyhmästi vain asettamaan. Ammunta oli kokoajan toiminut, emme olisi tarvinnut kuin kaksi ammuntaa poistoilla ja kättely olisi ollut valmis. Vaativaa 5 pisteen paikka tytöt ei kuitenkaan pystyneet käyttämään ja lopulta välierävoitto 8-6 meille.

Finaalin alkaminen määrättiin välierän loppumisen jälkeen yhden pelikierroksen jälkeen eli noin tunnin tauko oli tiedossa. Joskus nämä tauot syövät hyvän fiiliksen pelistä, mutta tälläkertaa päätettiin ettei näin kävisi. Onneksi pystyttiin lämmittelemään tarpeellinen määrä ennen peliä ja taisto oli meidän puolestamme valmisalkamaan. Finaalissa vastaan saimme Kalvolan iskua edustavan Jouni Sinkkosen ja Tyrvään Petanqueta edustavan Erkki Poralin. Jounin vahvuudet ja heikkoudet tunsin, mutta Erkkiä vastaan en aikaisemmin ole pelanut. Uskoimme että Jouni pelaa ns. kakkospelaajana, ampuu tarvittaessa ja Erkki avaa heidän pelinsä. Me päätimme lähteä aivan normaalilla taktiikalla peliin, koska se oli koko päivän toiminut hyvin. Kaitsu oli kaivanut vielä yhden tason asetuksiin lisää ja ne tuottivatkin heti hyvän paineen vastustajalle ja ahdistivat heidät puhtaaseen asetuspeliin. Jo ensimmäisestä päädystä lähtien oli selvää me tulemme pelaamaan huomattavasti kovemmalla itseluottamuksella kuin vastustaja. Markon hyvä jättöammunta takasikin kolmen kuulan asetuksella heti 5-0 johdon meille. Vastustaja ei tästä enää heränytkään vaan alistui lähes kokonaan. Muutaman pisteen menetys koko pelissä vastustajalle takasi suvereenisen murska voiton 13-2.

Finaali peli olikin juuri sellainen kuin haluttiin. Itseluottamus hyvällä tasolla ja oma peli sitä mitä parhaimmillaan osataan. Kenellekään ei jäänyt jossiteltavaa. Tavoite täyttyi niin kuin alussa odotettiinkin. Nyt onkin aika viettää kilpailuista kahden viikon tauko ja keskittyä lajin kehittämiseen ja hallinnolliseen puoleen. Seuraavaksi kilpailumatkalle lähdetään isommalla porukalla Turkuun Heiskasen Perttiä moikkamaan...